Jee, ensimmäinen osa! Legacystä sen verran, että siinä seurataan suvun arkea tosin aivan perussääntöjä ei ole. En tiedä tulenko jatkamaan kymmenenteen sukupolveen asti, mutta nyt alustavasti ainakin kuudenteen.

Krhm sen verran voisin vielä paljastaa, että täällä ruudun takana kirjoittelee noin 2 vuotta sitten Lc Fairia kirjoittanut (joka ei valitettavasti päässyt prologia pidemmälle) Iltarusko (nykyisellä nimimerkillä Evenfall)! Syyni legacyn lopettamiseen oli se, että minulla oli omaa elämää ja aikani ei riittänyt sen miettimiselle. Lisäksi vähän ajan päästä siitä, minulle tuli noin puoli vuotta kestävä nettiongelma, sillä Elisa päätti jonkin syyn takia katkaista yhteyden... kelmit! Samalla lähtikin sitten innostus legacyn kirjoittamista kohtaan, sillä kone toimi vain puhelimen netin kautta ja kävi sitä kautta hitaalla. Nyt olen kuitenkin palannut yksinkertaisemmalla lc:llä, jota minulla on aikaa kuvata ja julkaista. Tälläistä ilmoitusasiaa, nyt päästän teidät lukemaan osaa :)

EDIT. osan tehdessäni, olin lisäämässä kuvia seuraavaan ja ajattelin poistaa aikaisempia kuvia, että selaussivut vähenesivät. En tietenkään tiennyt, että se poistaisi kuvat myös artikkeleista... sain kuitenkin pelastettua jotkin osan kuvista.

◘◘◘◘◘◘

Tässä on sukumme aloittaja, Vanessa Hayes.

Hän rakastaa vaahtokylpyjä...



...musiikkia...

...sekä ruoanlaittoa.
 

Kun Vanessa pääsi asettumaan taloksi lämpimänä syyspäivänä ja sitä siistittyään, komean näköinen mies osui paikalle iloisesti tervehtien. (Josta saisi pienellä tuunauksella asiallisen näköisen herran!)



Olisi kyllä hyvät geenit, noi silmät oooh 8)



Pistinpäs heidät sitten tutustumaan toisiinsa, ihan varmuuden vuoksi jos ei parempia osu paikalle. Legacyssa teen muuten niin, että nappaan mahdollisiksi puolisoiksi vain vastaantulijoita en itse tehtyjä miehiä. 



Mieleni kuitenkin muuttui heti, kun näin tämän miehen samana iltana! Päätinkin, että tosta tulee Vanessan mies :3 Noi kasvonpiirteet on aivan ihanat eikä haittaa vaikka on tummaihoinen, ja kun hiustyyliä muuttaa niin oioi ♥



Miehen osalta Vanessa ainakin miellytti... tai sitten hänen takapuolensa.



Seuraavana iltana mies sattui kuin sattuikin kulkemaan uudestaan talon ohi ja pian itsensä Kalervoksi esittäytynyt mies päätti tehdä tuttavuutta Vanessan kanssa. "Ota koppi!"



"Eieiei, älä pliis oon niin herkkä kutittamiselle!" Kyllä se kohta lopettaa, älä huoli Kalervo.

Vanessa antoi mukavan illan päätteeksi ystävällisen halauksen uudelle ystävälleen ja toivoi näkevänsä tämän pian.



Vanessan oli etsittävä itselleen töitä ja ylennys tulikin heti seuraavana päivänä. Hienoa!



Lumisena talvipäivänä pihalle ilmestyi suloinen pingviini :3



"Oletko eksynyt kotoa pikkuinen? Oletpas pehmeä"



I have a moves like penguin... söpöjä kun ne vaappuu tollain!



Eipä kulunut kauaa, kun Vanessa halusi Kalervon uudestaan vierailulle, oikeastaan illalliselle. Juttua tuli paljon niin molempien suusta.

Herkullisen ruoan jälkeen päätettiin pistää jalalla koreasti.



Vanessa tajusi, että Kalervossa oli jotain mistä hän piti, vaikka oli tosin tuntenut hänet vasta päivän ja lähestyi häntä - ja syvän henkäyksen jälkeen kertoi tunteensa.



Kalervo ei näköjään näyttänyt olevan siitä moksiskaan, päinvastoin! Rakkautta ensisilmäyksellä sanoisinko? (Krhm... en tajunnut kuvata aivan kaikkia kohtia mitä illan aikana tapahtui, ei kuitenkaan mitään muuta kuin ystävyydenosoituksia eri tavoin, joka vaihtui romanttisiksi pusuiksi. Vain pusuiksi.)



Kalervon ja Vanessan hyvästeltyä toisensa ja lupaavansa tavata taas, Vanessa huomasi kylpyhuoneessa suihkun menneen rikki. Eikö miesten pitäisi hoitaa nämä hommat?



Vielä hetken Kalervoa mietittyään suihkun korjauksen jälkeen, Vanessa kömpi omaan sänkyynsä odottaen innolla seuraavaa tapaamista.



Aamulla Vanessa luki SimValleyn sanomalehteä ja hänen silmiinsä osui koiranadoptioilmoitus. "Voi ei! Nuo kaksi pentua aiotaan lopettaa ellei niitä adoptoida! Hmmh..."



Vanessa ajatteli ottaa hieman raikasta ilmaa ja samassa hänen pihalleen ilmestyi valkoinen koira. "Kaipa voisin hieman leikkiä kanssasi"



 Koira näytti selvästi innostuneelta kepin hakemisesta ja toi sen äkkiä takaisin.



"Sinähän olet leikkisä kaveri. Oma koira olisi kyllä kiva! Onkohan minulla varaa... on."



Niinpä Vanessa päätti soittaa eläintenadoptiotoimistoon sisälle palattuaan. Koiran kalusteet tulisi hankkia heti.



Vanessa joutui ikäväkseen lähtemään töihin ennen koiran näkemistä, mutta poliisi toi koiran siitä huolimatta ja se odottaisi uuden omistajansa paluuta.



Orpona koirana tämä oltiin nimetty Winstoniksi ja mielestäni se on aika hyvä uroskoiralle, en jaksanut alkaa muuttelemaan :) Missäpä muualla kuin purulelun kimpussa heti ensimmäisenä...



Poloiselle tuli pian nälkä ja Vanessa ei tajunnut laittaa ruokaa ennen lähtöänsä. Noh, Winston päätti mennä tonkimaan roskiksia! Fiksu koira ;)



"No heippa, sinäpäs olet suloinen! Olethan sitten kiltisti? Vai pitääkö sinua kouluttaa?"



Vanessa päätti heti soittaa Kalervolle. Uusi lempinimi voisi muuten olla Kal, koska Kalervo on aika hirveä nimi ::D
"Minulla on sinulle yllätys... oikeastaan se oli minullekin, kun tulin töistä. Tule heti tänne!"



Hetkeä myöhemmin Vanessa oli jo innokkaasti kertomassa yllätyksestä.
"Noniin... et ole vielä nähnyt sitä, mutta tulet pian näkemään... Minä nimittäin hommasin koiran!"



Kalen huulet olivat vielä hetki sitten hymyssä, mutta nyt hymy ikään kuin lopahti ja tilalle tuli hämmästys. 
"Koiran? Miksi ihmeessä?"



"Minä kun satuin lukemaan lehdestä adoptiokoirista tänä aamuna, ja kun täällä on muutenkin vähän yksinäistä. Eihän siinä muutenkaan ole paljon hoidettavaa!"

Vanessa, koira ei ole kissa. Koira ei pese itseään. Koira ei pissi kissanhiekkaan. Eli siinä on hoitamista!



"Menen Winstonin kanssa nyt lenkille ettei se pissaa joka nurkkaan, palaan pian."



"Hmmh... no eihän tuo hassumpi karvaturkki ole."



Vanessa pääsi kuitenkin kokemaan koiran hoitamisen puolet, ensimmäisenä oli vuorossa sen peseminen.



Winston osasi onneksi olla kylvyssä kiltisti, eikä hypännyt sieltä pois. Hyvä hauva!



Kun Kal päätti jälleen kerran lähteä, Vanessa päätti soittaa vielä perään...



"Anteeksi, että vaivaan vielä. Ethän sinä muutenkaan varmaan pahaksi pistä, mutta minulla olisi sinulle yksi ehdotus..."

◘◘◘◘◘◘

Sellainen oli ensimmäinen osa! Tosin ehkä hieman lyhyt, mutta muista tulee varmasti pidempiä. Legacy ei ehkä ole mitään kovin laadukasta tavaraa verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen legacyyni Lc Fairiin, ilman kuvia pystyy käydä kuitenkin prologin lukemassa. Nyt tein silti peruslegacyn ainakin aluksi, koska halusin päästä taas simssin pariin ja ennen kuin mahdollisesti teen mitään monimutkaisempaa tarinaa.

Anyway, kommentteja! :)